Jotain sinistä

Bujoiluko tuotevarustelua - no ei, en ainakaan myönnä. Mutta kynien määrä alkoi olla jo lukemissa, ettei pikkupenaali enää riittänyt. Eikä viehelaatikkoa ollut mukava kuljetella, vaikka muuten hyvä säilytysrasiana onkin.

 

Hypistelin joutilasta Ikea-kassia, ja siitähän se idea lähti. Sakset esille ja leikkaamaan.

 

Mutta siihen se sitten sammuikin. Materiaali rapisevaa, kovaa, kylmää. Ei sytyttänyt ideaa enempää. Mietintämyssy päähän ja kangaskaapille koluamaan. Löytyihän sieltä joutilasta batiikkivärjättyä kangasta jostain tilkkutyön jäämistä, ja kivan harmaatakin palanen. Pannulappujen väliin tarkoitettua eristekangasta pehmikkeiksi kankaiden väliin.

 Ikea-kassista pääsi kierrätykseen vain sankanauhat. Ja kynille Pentikin Varpusesta mukavat siivut kumpparinauhalla varustettuna. Kaikki muu kaapin pohjalta paitsi vetoketjut ja kuminauhat.

 

 

 

Ja jos tarvis on pikkureissuille, niin Lettu mahtuu nahkakansineen mukaan kassikkaan.

 

Onneksi menin katselemaan Pinterestiin kasseja ja penaaleita vasta, kun tämä oli valmis ....

 

Kannet bujolle ja tasku kynille

Bujoilu eli bullet journalin eli omatekoisen kalenterin pitäminen on mielenkiintoista - itsekin siihen hurahdin pienen kokeilun jälkeen. Tuli ihan muistona mieleen, kun kouluvihkojen reunoihin piirreltiin kukkia, eläimiä ja muita pikkukuvioita. Puhumattakaan siitä, että jospa nyt muistaisi tehdä kaiken, minkä oli suunnitellut.

Kannet tietysti piti tehdä itse - visa ei suostunut vinkumaan. Nahkavuodan löysin Ideaparkin yläkerran Eurokankaasta ja nahkavärin (Viva Color Up 905 Bronze) alakerran Sinellistä. Lisäksi tarvikkeita sieltä sun täältä: omista varastoista pyöreää ja leveää kuminauhaa, decoupage-liimaharsoa, vuorikangasta, jokamiehen lakanakangasta, maitoliimaa ja Motonetistä kutistesukkaa. Kalenterikirjanen A5 kokoinen Leuchtturm1917.

 

 

Ihan käyttökelpoiset kansista ja kynätaskusta tuli, mutta kuinka ollakaan - ehkä liian kapoinen kahdelle tai kolmelle kalenterikirjalle. Seuraavaa suunnitelmissa.

Vanhoja vanhoja

Muistojen arkusta vanhoja vanhojen päiviä - vanhin jostain viime vuosituhannen lopusta. Ajalta, jolloin vielä vanhojen puvut olivat muuta kuin juhlamekkoja.

Rokokoon innoittama  viime vuosituhannen puolelta - satiinia ja pitsiä

 

Tämän vuosituhannen puolelta, kun mekoista alkoi muodostumaan juhlamekkoja - satiinia ja taftia

 

Kuvat ovat hieman utuisia, sillä kaikki ovat ajalta ennen digikameroita - siis valokuvia valokuvista.

 

 

Sortin sakki

Sortin sakki syntyi Suomen suurimman joululahja -keräyksen innoittamana. Ja voi pojat, kun nämä kertoivat kaikenlaista tekemisvaiheessa.

Vekkuli ja Isoveli

 Ensin syntyi Isoveli, sellainen hiljainen, mutta mukavan luonteinen kaveri - aina tietää mikä on oikein ja mikä on väärin.  Ja sitten Vekkuli - aikasmoinen velikulta, aina kujeet mielessä. Korvatkin kertovat, jotta nyt tulee vekkulia juttua.

Vilkastus ja Pikkuveli

 Vilkastus oli pienenä tosi vikkelä: putosi pienenä pöydältä ja jalka vähän vääntyi, mutta kuulemma edelleenkin melkoinen menijä - vain sekunnin hitaampi kuin ennen. Ja Pikkuveli ujolainen, mukava pikku menninkäinen.

Nämä poijjaat pyysin laittamaan Tayssin lastenosastolle - olisi mukava kuulla, löysivätkö perille.

Muistoja menneeltä kesältä

Näin laskiaissunnuntaina on mukavaa muistella viime elokuista hääjuhlaa. Sateisen viikon kruunasi aurinkoinen ja lämmin lauantai.

Pikkuneiti Hiipa malttamattomana kirkossa. Villatakki Novitan luonnonvalkoista Miami-lankaa, malli Novitan Talvi 2011 -lehdestä. Villatakki 'kasvaa' lapsen mukana: nyt se on villatakki ja neidin kasvaessa sitä voi käyttää bolerona. Kuvassa näkyy taustalla Pirkkalan seurakunnan kaunis vihkiryijy, jonka valmistivat ja lahjoittivat Martat vuonna 1959.

Morsiamen puku on tavanomaisesta poiketen mustaa taftia helmikirjailulla. Kaksinkertaisessa helmikaulakorussa yksi vaaleanpunainen sekä kaksi vaaleansinistä helmeä, rannekoru nelirivinen.

Morsiamen äidistä ei löytynyt kunnon kuvaa, joten tässä asu mallinuken päällä. Jakku on viskoosia ja Burdan malli 90-luvulta, ja hame silkkiä.

Punanuttu

Kun kerran Late sai villapaidan, niin karhuveli Kodalle myöskin. Mutta toisin kuin Late-poika, on Koda tottunut viilettämään pakkasessa ilman takkia. Sillä on tapana kerjätä säälipisteitä ohikulkijoilta tärryytyksellä - ovela koiruli.

Pikkapoikana ensimmäisenä talvena Kodalla oli fleecetakki ja kaupasta ostetut 'jannarit'. Vilkas oli jo silloinkin, hyvä kun hetkeksi malttoi kuvattavaksi pysähtyä.

Nahkaa

Joskus pitäisi uskoa sitä järkeä eikä aina vain kokeilla ja koetta uhmata. Edellinen ompelukone 'pahvi' sai aikaan ihmeitä nahkanompelussa, mutta tämä nykyinen 'husky' on onneton, vaikka käyttäisin mukana tullutta teflonjalkaa.

Kokeilin kuitenkin, kun halusin uudelle täppärilleni jonkinlaista suojaa sinne käsveskan uumeniin. Kaapin uumenista löytyi vanha kirpparibongaus joulupukinpunainen nahkahame, oranssia vuorikangasta, hieman vanua ja pari vetoketjua. Kuvat ovat kännykameralla otettuja, ja siksikin värit ovat hieman vinksahtaneita.

Olisikohan tuossa emo ja sen poikanen... Vasta kakkosversio vastasi jotenkin sinnepäin tavoitetta, ykkösversiosta tuli tuo poikanen eli töpselilaukku hakalukkoineen.

Moebius

Huivi piti tehdä talveksi, mutta ei mikä tahansa huivimalli kelvannut - jokin juju siinä piti olla. Törmäsin Moebius-huiviin Youtubessa, malleja oli monenmoista. Yksi kuitenkin oli paras - se on tuolla loppupuolella.

Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista oli sinänsä helppo tehdä, se ettei siinä näy liian hyvin, että osassa huivia on oikeat silmukat päälläpäin ja osassa nurjat silmukat. Sileästä langasta luultavasti olisin tehnyt vaihdellen nurin-oikein silmukoita eli helmineuletta. Pyöröpuikko voi ollakin vaikeampi löytää, jouduin itse tilaamaan sen Lankatalo Tapion kaupasta (6 millinen 120 senttinen). Tuossa videossa on 120+120 silmukkaa, mutta tuossa tekemässäni huivissa silmukat ovat 170+170. Ja kuinka nuo silmukkamäärät tulevat - katso video.

Nyt sopisi talven tulla, sillä tuo huivi on kuin nenä päähän muutama vuosi sitten tekemäni takin ja pitkän hameen kanssa.